luntaaa ♥

Ensilumi on satanut!! ♥ *onnessaan* Jeei, lähin

 (eile) syksyllä kotoa ja palasin talvella, että anteeks kun en oo nyt pariin kuukauteen postaillu ;D 

eiku... Eihän tästä ookkaan kun alle viikko? õ__o Päivän aikana satoikin vaan niin paljon lunta...

tää ei ollu ees hauskaa mut oli pakko kirjottaa

Olen muuten hyvin hieman pettynyt, koska niin vähän kommentoitta ;< älkää loukkaantuko ;n;

Siinä teille taas kerran mun kiinnostavat terveiset, niin pääsette kt:n pariin :3

ed. osa täällä
(~ tää osa yrittää olla jonkin sortin draamatarina ~)

picfic; Menneisyyttään pakeneva #3

Olin silloin vielä sairas. Vietin yli vuoden sairaalassa.

Kaiken piti olla hyvin, kun heräsin. Olo oli hyvä, kipuakin niin vähän. Kaiken olisi pitänyt olla parantumaan päin. Hiukseni olivat alkaneet jo kasvaa takaisin, tosin oudon värisinä.

Heräsin vaivattomasti. Olin varma pääseväni pian kotiin.... Tai ainakin pois sairaalasta. Hoitaja seisoi vuoteeni vieressä, hänellä oli varmasti hyviä uutisia.

Mutta hän sanoikin:

"Karin, tilanteesi ei ole yhtä vakaa kuin odotimme. Olet hengenvaarassa, käy vain takaisin lepäämään"

En ymmärtänyt sitä. En ollut enää niin sairas! Paranen, minä paranen....!

Mutta..... jos en parane.... jään sairaalaan koko loppuelämäkseni, enkä edes tiedä kuinka kauan se enää kestää. Minut on sidottu sairaalaan sairauden takia.

Kahlittu, niin tiukasti etten pääsisi irti. Minut oli vangittu. Tulevaisuudessani olisi vain leikkauksia, verikokoeita, lääkkeitä.... Ja lopulta kaikki pimenee. Pääsen pois..... vankilastani....

Silloin ymmärsin. Jos nämä olisivat viimeiset päiväni, tai jopa viimeiset tuntini, halusin viettää ne jossain muualla. Jossain, missä ihmiset eivät hätäilleet, juosseet, lepytelleet ja lohdutelleet minua. Se oli turhaa.

Siksipä, hoitajan lähdettyä....

...Nousin ylös, puin ylleni vanhemmilta syntymäpäivälahjaksi saadun kauniin valkoisen mekon....

....Ja lähdin.

En voinut jäädä siihen vankilaan. Minun oli lähdettävä. Ajatukseni olivat niin sekavat.... 

Piilouduin. Olin varma, ettei kukaan seurannut minua.

Olin varma, ettei kukaan löytäisi minua.

Vanhempani ovat menehtyneet. Veljeni katosi, kun minä sairastuin. Vanhempani ja veljeni eivät enää huolehtinut minusta. Jouduin sairaalaan. Sitten pakenin sieltä. Ja nyt... nukun pois....

Vaivuin epätoivoon. Oli turha esittää rohkeaa, kun sitä ei ole. Turha yrittää olla itkemättä, kun siihen ei kykene.

Joten itkin. Pitkään, pitkään..... Kipu kasvoi taas. Se oli jo sietämätön. Suljin silmäni, ajattelin etten enää koskaan heräisi. Eihän tänne maan päälle jää ketään minua kaipaamaan....

.....

Heräsin. Minä tosiaan vielä heräsin! Joku oli sittenkin löytänyt minut. Pelastanut minut, vienyt minut sairaalaan. Mutta...

...Hän ei hylännyt minua sinne. Pääsin sieltä pois. Tämän miehen kotiin. Hän oli kaunis, kiltti, kohteli minua kuin prinsessaa. Hän osti kauniita vaatteita, sain syödä hyvää ruokaa. Sain rakkautta. Se mies.... mies näytti yllättävän tutulta. Hänen lähellään tuntui, kuin olisin tuntenut hänet aina. Hän sai minut nauramaan. Olin onnellinen.

Mutta olikin arvattavissa, ettei minulle oltu suotu onnellista loppua. Mies menetti työpaikkansa, ja hänen rahansa suorastaan virtasivat pois. Meidän elättämiseemme, ja minun kalliisiin lääkkeisiini ja hoitoihini. Aloin aiheuttaa hänelle vaivaa, jopa niin paljon että minä huomasin sen. Hän peitti aina kärsimyksensä täydellisesti kauniin hymynsä alle, enää hän ei siihen pystynyt.

En kestänyt katsoa hänen kärsimystään, joten lähdin pois. Aivan kiittämättä. En tiedä oliko se itsekäs, vai epäitsekäs teko, mutta en voinut jäädäkkään. Anteeksi isoveli, tällä kertaa minä katoan. Kai ikuisiksi ajoiksi.

....

~

~..~¨~..~¨~..~¨~..~¨~..~¨~..~¨~..~¨~..~¨~..~¨~..~¨~..~¨~..~¨~..~¨~..~¨~..~¨~..~¨~..~¨~..~¨~..~

huh, tykkäsittekös?
Kerrankin jaksoin muokata kuvat... olkaa ylpeitä
(Jos ette siis tajunneet, tuo kt kertoo Karinin menneisyydestä.)
...
....
.....
....
...
LÄLLÄLÄLLÄLÄÄLÄÄ!!
Arvatkaa kuka saa iPadin?
Tai oikeestaan kenen koko luokka saa iPadit?
Arvatkaa saanko ottaa sen kotiin?
.....
.....
saa! >u< !aas

^^ kato eiks oo hieno ewe
joo oon ny aika väsyny joten heippa xd

xx sonja20110 ~ xx


Ps. kaikki ihanat kommentoi ♥

Koulumiittiä ja muuta

Hellou ~

Syysloma on nyt ohi, ja heti tänään matematiikan koe! :D

 Ja sitä huonoa että ulkona on kylmä ja väsyttää eikä nuketuta yyyyyhtikäsyhtäään.

Mut, elämä on... Kaipailen niin Karinille sitä uutta peruukkia (, chipsejä) ja L-obbariaah... ;u;

Mut sitä hyvää vielä myös että kaikki rahat olen siis kuluttanut mangaan, mangaan, ja johonki, en oikeestaan muuhun. miksen uskalla ostaa enkun kielisiä mangakirjoja? No jokatapauksessa, on tullut ostettua vissiin.... pitääpä laskea... 5 tässä kuussa :D ja amine -lehden viimekuun numeron (ens viikolla jo uus >u<) 

Ja vielä yks tärkeä asia: I ♥ Kuroshitsuji ~ ! Varsinkin sinä Sebastian ♥ Grell ja Ciel jaatte kakkos sian ~ >D

Ei kai tässä enää muuta lörpötettävää :D kumarrus niille jotka jaksoivat lukea ^^

Musta tuntuu että tuo tekstikin oli kiinostavampi kuin nämä kuvat... uwu


Koulumiitistä on ihan sairaaaaan vähän kuvia, koska oli vaan vähän vajaa 15 min. aikaa :/

ryhmis (sinä päivänä kun 1 nukke ei ollu mukana)

Little pullip miki ♥ se on oikeesti sulonen livenä :3

päivä 2: Karin (melkein kaikissa) Melissan stock vaatteissa <3

Itse Melissa ~ Karinin (melkein kaikissa) stock vaatteissa :3

myös ihana livenä ♥

Sitten kuvia (mun) nukeista koululla koulun jälkeen

En nyt jaksa tähän loppuun mitään lörpötellä, joten heeippaaaaa :33

xx sonja20110 ~ xx

Pöö Mörököllit!

joo moi :D

Koeviikko on ollut koulussa, eli kiirettä pitää.

Ilmoitan tähän väliin, että postaan kerran viikossa joka viikonloppu. Eikö e olekkin ihan hyvä? (joskus ehkä 2 postausta viikossa)

Mutta siirtykäämme nyt kt:n pariin ^w^

joittenkin kuvien laatu on ihan hglkdhczyh, mutte eivoi mitään...

(suurimmaksi osaksi saatte kuitenkin kiittää ystäväämme bloggeria -_-)

Ps. olen siis tehnyt tuon Karinin päällä olevan paidan, toivoisin palautetta :3

Pps. Muutin blogin muotoilua (kuvien mahtuvuuden takia), joten kaikki löytyvät nyt tuolta alhaalta ↓

picfic; Menneisyttään pekeneva #2

puhe    ajattelu  *tekeminen* kertoja

...

Karin: mhh...

Karin: hm?

Karin - Mi...missä olen?

Karin - Mitkä nämä vaatteet ovat?

Karin: Ainiin, asun täällä...

Karin: Mennäänpäs sitten etsimään se... noh... Angel! joo... n__n

Karin: Missäköhän hän on...

Karin: *avaa oven*

 Sillä välin Angelin huoneessa:

Angel: *herää*

Angel: OnkohanKarin jo herännyt...?

Angel: Pitänee nousta ylös katsomaan. nwn

Angel: *avaa oven*

...

Angel: Noniin, nyt vain odotellaan.

Angel: Ihana aamu ♥

Angel: Hihi, kiva kun ei tarvitse asua enää yksin :3

Karin: *tulee sisään*

Karin: Öh, huomenta n__n

Angel: Huomenta! nwn Käy istumaan.

Karin: juu... *istahtaa alas*

Angel: Onko sun huone kiva? Ja tykkäätkö sä noista uusista vaatteista? :3

Karin: Juu, kiitti paljon!

Angel: Ota vaan aamupalaa, siinä pöydässä on.

Karin: *ottaa lautaselta melonin palan*

Karin: Namm...

Angel: *haukkaa mokkapalasta*

Karin: *syö melonin loppuun* Kiitos ruoasta nwn ~

Karin lähtee omaan huoneeseen...

Karin: Voi kun Angel on suloinen! >u<

Karin: Tämä ihana koti on juuri sopiva paikka...

Karin: ...Menneisyyteni unohtamiselle.

~~~

joo tiedän, vuorosanat oli ihan tönkköjä. >n< antakaa anteeksi!
Toivoisin väh. 3 kommenttia, vaikka uusi postaus tulee joka tapauksessa :--)

Nähdään ensiviikolla :33

t. sonja20110 ~